Mitään syväanalyyseja ei tällä(kään) kertaa irtoa näistä kirjoista, mutta jos parilla sanalla listaisi viimeisimpinä kuunnellut äänikirjat (jos olen muistanut edes listata kaikkea). Pitäisi ehkä yrittää useammin listata näitä niin näistä listauksista ei tulisi kilometrin pituisia.
True crime
Anneli Auer: Murhalesken muistelmat. Kirja ei tarjonnut kovin paljoa uutta jos yhtään on Jukka S. Lahden murhatapauksesta lukenut. Tulipahan tämäkin puoli tarinasta kuunneltua. Samaan aikaan ärsyttää (koska haluaisi tietää kaiken) ja kiinnostaa aina nämä tapaukset mitkä jää selvittämättömiksi.
Ursula Vala: Kuoleman monet kasvot - Totuus oikeuslääkärin työstä. Ehkä odotin enemmän verta ja suolen pätkiä, mutta silti ihan kiinnostava kaikesta byrokratiasta huolimatta.
Gregg Olsen: Äitimme oli sarjamurhaaja. Kolmen sisaruksen selviytymistarina. Tykkäsin, mutta en suosittelisi herkimmille.
Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä. Kiinnostava kurkkaus venäläisiin vankiloihin ja vankilamaailmaan.
Self-help
Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Tykkäsin. Välillä sitä vaan tarvitsee kuulla jonkun toisen sanomana ja perustelemana, että kaikki on oikeastaan aika hyvin.
Suvi Bowellan: Helpotusta erityisherkän elämään. Joihinkin Bowellan kuvailemiin asioihin samaistuin niin vahvasti, etten tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Kirjassa oli myös asioita mistä olin eri mieltä tai en pystynyt samaistumaan ollenkaan.
Krisse Lipponen: Resilienssi arjessa. Hyvä ja laaja koonti mistä kaikesta arjen ja vaikeuksien sietokyky koostuu.
Muut
Trevor Noah: Laiton lapsi. Rakastin kirjan huumoria ja tyyliä. Noahin elämäkerta osasi olla samaan aikaan kepeä, mutta vakava ja opettavainen. Pari kertaa nauroin melkein ääneen töissä kirjan tapahtumille.
Mark Sullivan: Palavan taivaan alla. Tositapahtumiin perustuva (ainakin osittain) kertomus italialaisesta Pino Lellasta toisen maailmansodan aikaan. Tekisi mieli kuvailla tätä kirjaa sanalla mahtaileva tai mahtipontinen. Alppien kuvailut oli lempikohtia. Tykkäsin vaikka joidenkin asioiden pointtia tarinan kannalta en ihan tajunnut.
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat. Tarinaa kerrottiin niin monen henkilön näkökulmasta, että aina ei meinannut perässä pysyä. Kaunista kerrontaa ja jollain tapaa tunnistettava tyyli vaikka tämä oli vasta toinen Hosseinilta lukemani/kuuntelemani kirja.
Bonuksena olen saanut jopa yhden perinteisen kirjan luettua. Tiia Rantasen kirja Suurin piirtein. Odotin ehkä enemmän suuren somehypetyksen ansiosta, mutta ihan mainio silti. Päiväkirjamaisen helppolukuinen ja samaistuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti