Oli aika käydä nukkumaan ja tietenkin pahin kirjoitusinspiraatio
iskee juuri silloin. Koska aikoihin ei ole tuntunut hyvältä kirjoittaa
mitään niin olihan se lopulta noustava kirjoittamaan ajatukset
ylös. Yksityiseen piiloblogiini syntyi pitkä sekametelisoppa tämän hetkistä ajatusvirtaa. Tekstin sekavuuden tähden ei kehtaa tänne sitä jakaa, mutta samalla sain idean jakaa pieniä pätkiä tekstejäni piiloblogista. Papukaijamerkki sille joka jaksaa lukea. Ja tekstit saattaa vaikuttaa synkähköiltä, mutta ei vaan hyvinä aikoina tule juurikaan tarvetta päästä oksentamaan sitä ajatusvirtaa minnekään. Näitä tekstejä selaillessa ja etsiessä kävi vaan mielessä, että pitäisi taas yrittää kirjoittaa ja lukea paljon enemmän. Tuntuu, että oma kirjoitustaito on alkanut ruostumaan.
19.5.2016
Ja kuinka merkityksetöntä elämä on,
silti niin kivaa.
Helpottavaa ajatella, ettei tietyn ajan kuluttua
omasta kuolemasta enää kukaan muista sinua. Ihan sama miten elät
ja olet kun loppujen lopuksi on vain ääretön pimeys.
19.8.2016 (pätkä unesta)
Kallion
kielekkeellä on pieni, mutta äkkisyvä lampi. Lätäkön runsas
pohjakasvillisuus saa veden näyttämään ajoittain tumman
vihreältä. Kielekkeen reunalla kasvaa vinossa muhkuraoksainen puu,
jonka yhdelle oksalle on solmittu roikkumaan kolme keinua vierekkäin.
Kallion reunalta, keinujen alla, odottaa pudotus kymmeniä kilometrejä
alas sademetsään.
Olen
lammessa lähellä pintaa, katson ylös ja nään muutaman heikon
auringonsäteen heijastuvan veteen. En pääse uimaan pintaan,
junnaan paikoillani. Hengityksen pidättely käy hetki hetkeltä
vaikeammaksi, keuhkot ja aivot huutaa happea. Lopulta päätän
luovuttaa ja vilkaisen ylös. Olen kolmenkymmenen sentin päästä
pinnasta, mutten vain saa noustua pintaan, kuin veteen olisi laskettu
muuri tai kalvo sitä estämään. Ylhäällä nään lammikon
reunalta kurkistavia huolestuneita ilmeitä.
Vedän
vettä syvään henkeen odottaen loppua.
Hämmästykseni
vesi tuntuu silkkiseltä, kuin olisi hengittänyt syksyn viileää
aamuilmaa. Ihmettelen hetken enkö kuolekaan vielä ja tunnustelen
varovasti kaulaani. Minulle on kasvanut kidukset.
25.1.2017
Karun tummanharmaat puun oksat
kättelevät toisiaan tuulessa supatellen keskenään pahaenteisesti.
Et ole mitään, et kukaan. Käännät kasvosi, tunnet sen yhä,
kuulet sen, hautaat sen ohuella harsolla. Näyttelet kuuroa ja sokeaa
niin pitkään, että unohdat miten nähdään ja kuullaan.
2.1.2018
2017 vuosi oli hyvä minulle. Olin kunnon
kansalainen, olen kunnon kansalainen. Teen ilmaiseksi töitä ja leikin
olevani opiskelija. Tänä vuonna yritän parhaani jatkaa tätä kunnon
kansalaisen roolia. Hukkaanko itseni noudattaessani muiden pystyttämiä
raameja kunnollisuudelle, sitä ei tiedä.
3.5.2019
Nyt ovat myrkkypilvet laskeutuneet ja keuhkot täyttyneet. Haluan juosta metsään missä puut imisi myrkyn
sisälmyksistäni lopullisesti.
