Kuunneltuja ja luettuja kirjoja

Ethan Kross: Sisäinen hälinä. Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja nyt aikuisena. Pitkään vastustin ajatusta, mutta pakko oli antaa periksi kun töiden jälkeen ei vain enää riitä keskittymiskyky perinteiseen lukemiseen. Pystyn kuuntelemaan kirjoja töitä tehdessä, mikä on iso plussa. Mahtavaa varsinkin siksi, että tuskailen toisinaan miten aikani ei riitä kaikille harrastuksille. 

Kirja itsessään sisälti hyvää pohdintaa ja kiinnostavia tutkimustuloksia ihmisen "sisäisestä äänestä" ja sen vaikutuksesta esimerkiksi suorituskykyyn stressaavassa tilanteessa. Kirja toimi hyvänä muistutuksena kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota mihin sävyyn itselleen puhuu. Vaikka yritän parhaani olla analyyttinen pohdinnoissani niin joskus siihen kritisoinnin ja katastrofiajatusten kehään astuu liian helposti.

Lotta Saahko: Koti kulttuurien välissä. Kirjailijan oma tarina ulkomailla vietetystä lapsuudesta. Tämä oli toinen  kuuntelemani äänikirja. Saahko itse luki kirjansa ja alkuun häiritsi Saahkon liiallinen eläytyminen tekstiinsä. Tosin kun miettii kirjan teemoja ja sitä, että suuri osa kirjaa kertoo Saahkon lapsuudesta lapsen näkökulmasta niin ehkei liian monotoninen ääni olisi edes sopinut siihen. Oli mielenkiintoista kuunnella tarinaa ihmisen elämästä kenellä on joiltain osin ollut niin erilainen nuoruus kuin itsellä, mutta kuitenkin löytää myös niitä yhdistäviä tekijöitä ja samaistumispintaa.

Perinteisten kirjojen fanina pysyn edelleen, mutta onhan nuo äänikirjat hyvä lisä.

Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini. Kesti tosi pitkään saada luettua loppuun. Ihan kiva, muttei mitenkään ihmeellinen.

Drouwe Draaisma: Muistikirja - Ensimmäisistä muistoista unohtamisen usvaan. Kirja aiheutti pientä ikäkriisiä pohdinnoillaan miksi aika tuntuu menevän sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Aiheena muisti kiinnostaa, koska muutaman kerran olen miettinyt onko itselläni keskimääräistä huonompi muisti vai onko ympärilleni sattunut vain ihmisiä keskimääräistä paremmalla muistilla (luultavasti minulla on vain valikoiva muisti). Yksi mieleenpainuneista osioista oli kirjan loppupuolella olevat ihmisten kertomukset kuolemanrajakokemuksista.

Puun vuosi

Viikko sitten valmistui kolmas kaarrokevillapaitani. Viimeistely toki puuttuu vielä. Tällä kertaa meni reilun puolen vuoden sijaan vain päälle kaksi kuukautta. Aloittaessa ajattelin, että aloitan alhaalta, jos vaikka onnistuisin neulomaan vähän nopeammin kun jätän hauskimman osuuden, eli kuvion, viimeiseksi. Suunnitelmani onnistui, mutta taidan silti jatkossa neuloa mieluiten ylhäältä alas kaikki paidat (pystyy helpommin sovittamaan tekovaiheessa eikä tarvitse silmukoida kainaloita jälkikäteen). Vaihtelun vuoksi haluan kyllä tehdä välillä jotain muuta kuin paitoja. Kaksi noin xxl-kokoista paitaa peräkkäin riitti hetkeksi.

Tapojeni mukaisesti en malttanut olla soveltamatta ohjetta. Silmukat yhdestä ohjeesta, kuvio toisesta (malli Puun vuosi kirjasta Islantilaisia neuleita) ja poolokaulus omana lisäyksenä.

 

Elokuu 2022

Elokuu meni osittain sähläten ja säätäen. Tarina lyhyesti: ostin uuden puhelimen mikä johti lopulta siihen, että piti hankkia myös uudet pankkitunnukset ja passi. Kuukausi kesti pienen ikuisuuden. Välillä olin tosi ahdistunut ja välillä taas täynnä lapsenomaista innokasta luovuutta ja inspiraatiota. Ehkä ihan hyvä, että toisinaan tulee asioita mitkä ravistelee pois siitä tutusta ja turvallisesta arkilimbosta ja pakottaa tekemään asiat vähän eri tavalla tai jopa vaikeamman kautta. Mitä pidempään arjessa tietyt asiat tapahtuu tietyllä tavalla sitä vaikeammalta tuntuu poiketa niistä omista rutiineista.

Olin hieman mattimyöhäinen ja söin elokuussa kesän ensimmäiset tuoreet mansikat ja herneet. Näin myös kesän ensimmäisen sateenkaaren (vähintään yksi kesässä on minimitavoite) joka olikin vaikea kuvattava kiitos myrskystä keltaisen taivaan. Alkukuusta näin perhettä ja käytiin äidin kanssa kahvilla ja ihmettelemässä kaunista säätä ja eläimiä.

Kaksi kertaa kerkesin käymään kirpparilla ja molemmilta kerroilta lähti matkaan oikein oivia löytöjä. Siinäpä ne viime kuun ihmeellisimmät asiat taisi olla. Nyt täytyy jatkaa neulomista, että saisin joskus lyhennettyä minun tuunaus- ja neulomisideoiden listaa.

Villapaita ja vaatetuunauksia

Se on valmis! Eilen sain joulun jälkeen aloittamani villapaidan valmiiksi. Kerran kerkesin jo purkaa puoli paitaa kun paidan helma oli liian leveä ja lyhyt. Toisella yrityksellä tuli jo paljon parempi ja paita tulee varmasti eksymään päälle kunhan ilmat viilenee. 

Tänään puolestaan jouduin/pääsin korjailemaan miehen vaatteita joten sama oli kaivaa pari omaakin vuoroansa odottavaa projektia kaapista. Kahdesta mekosta lyheni helma ja yhdestä pooloneuleesta lähti  kuristava poolokaulus ja ompelin sivuhalkiot umpeen. Toinen mekko ja neule oli kirpparilöytöjä, joita ei sellaisenaan tullutkaan ikinä pidettyä ja toinen mekko pikamuotiketjun alelaarista jossa hiukan sama vika kuin noissa kirpparilöydöissä. 

Tuli taas todettua, ettei mekot oikein tunnu omalta jutulta, mutta ehkä niitä on hyvä olla pari kappaletta kaapissa silloin kun kerran viidessä vuodessa iskee joku oikosulku aivoissa ja mekko tuntuukin ihan hyvältä ajatukselta. Joku kiva jakkupuku tai muu vastaava olisi hyvä löytää niin olisi juhlavampiin juhliin jotain muuta päälle kuin mustat farkut ja joku hieman juhlavampi paita.

Se niistä vaatehöpinöistä. Oli mukava nyt viikonloppuna saada monia sellaisia asioita aikaan jotka on ollut jossain siellä "ehkä sitten joskus jos jaksaa" -listalla. Esimerkiksi kissojen raapimatolppa sai vihdoin uutta narua ympärillensä, aloitin kaappien järjestelyä jne.

Kesäkuu 2022 (loma)

Kaksi viikkoa töitä taas tehty lomilta paluun jälkeen joten nyt olisi varmaan hyvä hetki oksentaa tänne pienet lomamuistelut ja kuvaspämmit. Loma teki tehtävänsä ja motivaatiota töihin löytyy jälleen. Vain aavistuksen masentavaa, että jos työt jatkuu katkeamatta niin seuraava loma on vasta ensi kesänä, koska talvilomaa ei vielä seuraavana talvena tule minulla olemaan. 

Oli aika täydellinen loma kokonaisuudessaan. Paljon kotona pelaamista ja pötköttelyä ja kolme pientä reissua (tai ehkä Nummirockin voisi laskea vähän isommaksikin reissuksi kun kunnon festarimuuttokuorman kanssa lähdettiin toiselle puolen Suomea). Hyvää ruokaa, Suomen luontoa ja monta kaunista kesäyötä ja auringonlaskua. Perhettä, ystäviä ja hyviä keskusteluja. Mikäs sen parempaa.

Horizon Forbidden West oli myös mainio lomapeliksi. Molemmat sarjan pelit ovat olleet kauniita ja kivoja kokonaisuuksia ja niitä pelatessa tulee itsellekin luova ja inspiroitunut olo.

Ehkä annan kuvien puhua puolestaan, enkä ala sen enempää selittelemään.

Olin pitkään haaveillut, että lomalla jaksaisin tehdä suursiivouksen ja järjestellä kaappeja, mutta sen sijaan koti on vielä kaaottisempi kuin ennen lomaa, koska festarikamat edelleen lojuu osittain pitkinpoikin. Lomalla tuntui tarpeellisemmalta levätä kuin alkaa järjestelemään kaappeja. No, ei nuo hommat tuosta minnekään katoa, että tekee sitten kun huvittaa. Jos tavoitteeksi ottaisi, että ennen seuraavaa syntymäpäivääni kaikella tavaralla olisi oma paikka ja muutenkin koti olisi siisti niin voisi hyvällä mielellä järjestää vaikka pienet kekkerit.

Toissapäivänä olin tatuoitavana pitkästä aikaa mikä oli mukavaa. Oli ihana saada iholle muisto ystävästä. Loman ja tatuointiajan odottaminen olivat sellaisia mitkä keväällä auttoivat jaksamaan tiukoissa paikoissa. Nyt pitäisi keksiä uusia odotuksen kohteita. Potentiaalisia tatuointi-ideoita olisi valmiina 3 kpl mielessä, mutta ei niilläkään kiire ole. Ehkä ne synttärikekkerit on sitten se seuraava odotettava asia. Sitä ennen se, että saan aikaiseksi räjäyteltyä kodin järjestelmälliseksi.

 

Kyyninen optimisti

Viime kerrasta kun olen kirjoista täällä puhunut mitään taitaa olla pieni ikuisuus. Tuntuu, etten olisi tänä aikana kerennyt ollenkaan lukemaan, mutta alkoihan noita kerääntyä kun rupesin listaamaan luettuja kirjoja tähän postaukseen eri muistiinpanoistani. Suuri osa oli jonkin sortin self-help kirjoja joten säästän ne pari ei-self-help kirjaa seuraavaan kirjapostaukseen. Tämän aiheeseen liittymättömän kuvituskuvan jälkeen ajatukset kirjoista ja lopussa vielä pieni pätkä pohdiskelua vaikkei itse kirjamietteet kiinnostaisi.

Sylvia Löhken: Introt ja ekstrot - vastaparista voimapariksi. Tämä oli hyvä apu oman introverttiyden ymmärtämisessä. Ymmärsin, ettei introvertin tarvitse tarkoittaa samaa kuin olla huono sosiaalisissa tilanteissa. Ja ettei taukoamaton höpötyskään ole yhtä kuin hyvät sosiaaliset taidot.

Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen taidot. Ihan kätevä opas siihen mistä kaikesta ne hyvän mielen taidot oikein koostuukaan. Ylipäätään se, että hyvä mieli voi olla taito missä pystyy opettelemaan paremmaksi oli hyvä muistutus.

Marika Borg: Rakastu elämääsi - 7 viikon kiitollisuusohjelma. Ehkä hieman ylipirteä ja teennäinen. Näin olen muistiinpanoihini kirjoittanut, en kyllä muista yhtään sen tarkemmin perusteluja tai mitään muutakaan. Siitä huolimatta (ja jo ennen kirjan lukemista) on tullut opeteltua kiitollisuutta ja kyllähän se on auttanut elämässä eteenpäin (monen muun asian lisänä).

Henrik Fexeus, Catharina Enblad: Reload - Palaudu fiksusti, hallitse stressiä. Luin tämän juuri sellaiseen hetkeen kun oli paljon meneillään elämässä joten osui juuri oikeaan kohtaan. Toki vähän tunnollinen suorittaja minussa nosti päätään tämän kirjan myötä ja aloin jo hieman stressaamaan välillä miten palautuisin vapaa-ajallani mahdollisimman tehokkaasti.

Luultavasti vaikka lukisin sata positiivista psykologiaa käsittelevää kirjaa tai tekopirteää live-love-laugh self-help opasta niin kyllä se pieni kyynisyys ja pessimismi minussa on ja pysyy. Nautin itseironiasta ja sarkasmista. Kun vaan osaisi pitää itseironian kohtuudessa eikä käyttäisi sitä liikaa "haukun itseäni ennen kuin muut kerkeää" -mentaliteetillä. Ainakaan en anna pessimistisyyden ja kyynisyyden niin paljoa enää vaikuttaa tekemiini päätöksiin tai siihen minkälaisena elämän näen.

Kymmenen vuotta

En oikein edes tiedä mikä tämän tekstin pointti on. Elämä on epäreilua ja perseestä, mutta kaikesta selviää? Kaikki kuollaan, joten parempi nauttia kun vielä voi? Tällaisten tekstien julkaisu on tosi vaikeaa, koska toisaalta haluaisin olla avoin, herättää keskustelua ja normalisoida mielenterveysongelmista ja vaikeista asioista puhumista. Toisaalta tiedostan sen miten kaikkea mitä julkisesti nettiin laitan, voidaan käyttää minua vastaan ja ymmärtää tahallaan tai tahattomasti ihan toisella tapaa miten itse olin sen tarkoittanut.

 

Lähestyvä ystävän kuoleman 10. vuosipäivä on saanut mietteliääksi viime viikkoina. Jos nyt keskityn vain suoltamaan tekstiä ulos päästäni, ja itse tapahtuneen vuosipäivänä voin keskittyä muistelemaan niitä hyviä muistoja. Tähän astisen elämän voisi jakaa karkeasti kahteen aikakauteen, ennen ja jälkeen ystävän kuoleman. Vaikkei elämäni ensimmäiset 17 vuottakaan olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, oli elämä jollain tapaa sitä viatonta lapsuutta ja nuoruutta. Surua ja ahdistusta olin saanut maistaa jo siihenkin ikään mennessä, mutta tuo ystävän menetys oli ensimmäinen kerta kun jouduin kokemaan sen fyysisen kivun (googlettakaa särkyneen sydämen oireyhtymä, kuvaa hyvin sitä oloa) mikä aiheutuu surusta ja henkisestä tuskasta.

20. ikävuoteen mennessä olikin jo tapahtunut niin paljon kaikenlaista p*skaa, että tuntui melkein jo jokavuotiselta perinteeltä, että joku hassu kiva pieni trauma sieltä nurkan takaa kurkkii. Tämän seurauksena aivot oppi, että no minun ympärillä nyt vaan tapahtuu pahoja asioita. Osasin nähdä asioissa vain sen puolen mikä kaikki voi mennä pieleen. Pessimisti ei pety ja sitä rataa. Seuraavaa katastrofia odotellessa, jos se ei satuttaisi yhtä paljon kun sitä on valmiiksi pelännyt etukäteen. Olin katkera eri ihmisille ja asioille. Olin katkera jopa itselleni kun en osannut päästää katkeruudesta irti.

 

Joensuu oli minulle pelastus. Sain etäisyyttä kaikkiin tapahtuneisiin asioihin ja ihmisiin. Sain aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka vielä pitkään olin varuillani ja pelkäsin, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kun toinen ystäväni kuoli viime vuonna marras-joulukuun vaihteessa, olin töissä aamun ensimmäisellä tauolla saadessani kuulla asiasta. Tauon jälkeen jatkoin töitä hammasta purren kertomatta asiasta kenellekään. Päivien ja viikkojen edetessä ajattelin, että minä suren sitten lomalla. Ajattelin, että tehdään nyt sitten niitä töitä kerta niitä kerrankin on. No nyt kun olen heräillyt pahimmista mielen sumuista, mietin vain mistä ihmeestä olen repinyt voimat kaikkeen. Mietin myös millainen tulevasta lomasta (jos työt jatkuu) tulee kun on vihdoin aikaa pysähtyä ajattelemaan. Olen jo mielessäni itselleni muistutellut, että se on täysin ok ja normaalia jos puolet lomaa menisikin sängyn pohjalla. Nukkuessa tai muuten vaan laamantuessa.

Tällä kertaa kuoleman käsittelyssä on viime kertaan verrattuna auttanut varmasti iän karttuminen, aikaisempi kokemus asiasta ja kohta kaksi vuotta käytyä psykoterapiaa. Juuri tällä hetkellä olen 90% täynnä tarmoa ja taistelutahtoa. Olen elänyt murheiden ja ahdistuksen kanssa niin ison osan elämääni, että haluan kerrankin elää ja olla vapaa.

Murehtijan positiivisuuspäiväkirja #10

Tuntuu hassulta puhua positiivisuuspäiväkirjasta kun viime päivien ja viikkojen olotila on ollut luokkaa kestovitutus ja väsymys. Loman tarve kutittelee takaraivossa, mutta toisaalta arki ja rutiinit pitää järjissään. Elän toivossa, että kevät koittaisi pian eikä enää sataisi senttiäkään lisää lunta jolloin työmatkat helpottuisi ja nopeutuisi huomattavasti. Mutta, koska päivä paistaa välillä risukasaankin niin tässä viikon kiitollisuuden aiheet. (Jatkossa oikeastaan voisin jatkaa tätä postaussarjaa nimellä  murehtijan kiitollisuuspäiväkirja, koska sana positiivisuus kuulostaa... liian positiiviselta. Heh.)

MA/  Makasin sängyssä ahdistusvitutuksissani kun Hilla kiipesi päälleni makaamaan ja painoi päänsä rintaani vasten. Onnea on huomion- ja läheisyydenkipeä kissa. 

TI/ Aurinko, sitä ei ole turhan usein viime aikoina näkynyt. 

KE ja TO/ En muistanut kirjoittaa näistä ylös mitään, eikä jälkikäteen muistikuvia mitä näinä päivinä edes tapahtui. No ainakin selvisin näistä päivistä ilman katastrofeja tai muita vastaavia. 

PE/ Naapuri tuli käymään teekupposella ja päädyttiin lopulta tilaamaan kebabia ja vöneriä. 

LA/ Jaksoin siivoilla kunnolla. 

SU/ Tilailin vahankaytetty.fi:stä vaatteita, jonka seurauksena intouduin käymään pikaisesti vaatekaapin läpi pienten, risojen ja käyttämättä jääneiden osalta. Nyt vaan toivon varpaat ja sormet ristissä, että tilatut vaatteet sopii ja on kivoja myös päällä. Ja, että saapuisivat nopeasti.