Akateemista vapautta ja luonnonkatastrofeja

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Melkein kuukauden mittaisen "lukulomani" katkaisin lopulta Jussi Valtosen kevyellä yli 500 sivun mittaisella kirjalla. Tämän luettuani jäi hieman hämmentynyt olo.

"Kun neurotieteen professori Joe Chayefskin puhelin soi eräänä keväisenä päivänä Baltimoressa, hänen mieleensä palautuvat muistot kahdenkymmenen vuoden takaisesta Suomesta. Joe on ollut lyhyen aikaa naimisissa suomalaisen Alinan kanssa, mutta liitto on päättynyt eroon Joen saatua viran kotimaastaan. Poikaansa Samuelia hän ei ole tavannut lähtönsä jälkeen. Nyt Alina soittaa kertoakseen, että Samuel on matkustanut Yhdysvaltoihin." takakannesta

Hämmennykseni luulen johtuvan siitä miten paljon asiaa kirjassa oli. Ihmissuhteita, juutalaisuus, akateeminen koulutus ja ura, moraali ja eläinkokeet, ympäristöaktivismi, mielenterveysongelmat, kulttuurierot. Näin esimerkkinä. En kiellä, etteikö jossain välissä käynyt mielessä, että eikö tämän saman tarinan olisi voinut kirjoittaa puolet pienemmällä sivumäärällä. Erityisesti kirjan loppupuoliskoon lopulta tykästyin. Vaikka vähän saattoi arvailla miten tämä tulee päättymään, silti sitä yllättyi kun asiat lopulta oikeasti tapahtuivat.

Hahmoista lemppariksi muodostui Alina. Samaan aikaan pidin häntä raskaana ja rasittavana persoonana, mutta samalla samaistuin Alinassa moniin asioihin. Pitäisikö huolestua?

Annamari Marttinen: Vapaa. Irakilaisen turvapaikanhakijan ja vangin elämä kietoutuu kiinnostavalla tavalla yhteen Konnunsuon vanhassa vankilassa. Hyvin erilainen mitä odotin, vaikken edes tiedä mitä ylipäätään odotin, koska en tiennyt kirjasta muuta kuin nimen ja tekijän ennen kuin aloin lukemaan. Marttinen on työskennellyt turvapaikanhakijoiden kanssa ja haastatellut heitä kirjaa varten, joten tarina ja turvapaikanhakijoiden kokemukset olivat uskottavia. Kirjasta jäi pieni kiinnostus ja halu lukea myös ihan tositarinoita itse turvapaikanhakijan kirjoittamana.

Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa (sarjakuva). Mielenkiintoinen nopea välilukeminen, sai kiinnostumaan alkuperäisestä trilleristä johon tämä sarjakuva perustuu. Vähän historiaa, luonnontieteitä, dystopiaa ja luonnonkatastrofi. Mikä sen parempaa voisi olla? Sekä Jussi Kaakisen piirroksia oli mukava lukiessa jäädä tarkemminkin tutkailemaan.

Murehtijan positiivisuuspäiväkirja #5

*murehtijan positiivisuuspäiväkirjoihin kerään aina viikon ajalta joka päivältä vähintään yhden positiivisen asian.

MA/ Sain viikattua vaatteita kaappiin. TI/ Siedettävä lämpötila aamulla. Vaikka lämpötilat huitelee päivisin edelleen ihan liian korkealla minun makuuni niin onneksi nyt monena aamuna saanut nauttia edes vähän siedettävimmistä lämpötiloista. KE/ Bujoilu. Tuntuu, että pakko kirjoittaa joka ikinen asia, tapahtuma ja tehtävä bujoon ylös muistiin, koska kuumuudesta johtuva hajamielisyys ja huonomuistisuus. Haluaisin aivoni takaisin. Onneksi askartelu/bujoilu on kivaa. Miehen kanssa tuli 3,5 vuotta täyteen. TO/ Ukonilma ja sade! PE/ Illalla perjantain kunniaksi nostalgiafiilistely kuuntelemalla teini-iän lemppareita kuten Eminem, My Chemical Romance ja Panic! At The Disco. Vaihdettiin taas olohuoneen järjestystä. LA/ Haettiin subista leivät ja päätettiin vielä muuttaa makuuhuoneenkin järjestystä (makkariin saatiin enemmän tilaa ja olkkariin tuli muuten vaan loogisempi järjestys). SU/ Kirjojen lueskelu tuntui pitkästä aikaa hyvältä.