Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tuhat loistavaa aurinkoa kerkesi olla jo muutaman vuoden lukulistallani. Aina kaikki kappaleet kirjastosta olivat lainassa enkä vain saanut aikaiseksi varata kirjaa kun keksin aina kaikkea muuta lainattavaa. Muutamassa vuodessa odotukseni kerkesi nousta korkealle, eikai kirja muuten voisi olla aina lainassa? Kirjan luettuani voin sanoa, että odotuksiini vastattiin. Vaikken kyynelehtinyt eikä tajuntani räjähtänyt, olihan tämä loistava. Usein lukutyylini on vähän sellainen muutama sivu aamulla ja muutama illalla, lyhyenkin kirjan lukemisessa saattaa joskus kestää viikkokin. Nämä Khaled Hosseinin kirjoittamat 399 sivua oli pakko ahmaista reilussa vuorokaudessa.

"Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo."  takakannesta

Hosseinin tapa kertoa tarinaa oli niin sujuva (kiitos myös suomentajalle, Kristiina Savikurki) ja todentuntuinen, että esim. pystyin melkein maistamaan soran ja pikkukivet suussani ja tuntemaan sen pelon kun Rashid suututtuaan Mariamille pakottaa hänet syömään pikkukiviä.

Mariamin suhtautumista Lailaan, ja suhtautumisen muuttumista oli mielenkiintoisinta seurata. Heidän keskinäinen suhde olikin tarinan kauneinta ja parasta antia. Alkuun Mariam ei voi sietää Lailaa, mutta lopulta heille kehittyy jonkinlainen äiti-tytär tai isosisko-pikkusisko suhde ja Mariam on kuin toinen äiti Lailan lapsille.

Syvästi suosittelen.

Syöpää ja runoja

Albert Espinosan Keltainen Maailma oli erilainen mitä odotin, paikoittain pettymys, mutta tarjosi muutamia pikkuisia oivalluksia. Monessa kohtaa tuli pyöriteltyä silmiä, mutta tuli myös niitä "tää vois toimia" ajatuksia. Espinosa sairasti nuorena 10 vuotta syöpää ja syövälle menetti myös toisen jalkansa ja toisen keuhkonsa. Kirjassa Espinosa jakaa keinoja (jotka toimivat arjessakin vaikkei syöpää olisikaan) ja ajatuksiaan miten hän syövästä selvisi.

"Kaikki olisi tässä maailmassa paremmin, jos me kaikki makaisimme toisinaan hetken aivan hievahtamatta." Keltainen maailma, s. 113 

Lainasin myös kaksi runokirjaa englanniksi, Poems that make Grown Women Cry ja Wait Till I'm Dead, Poems Uncollected, siinä toivossa, että oppisin ja tottuisin enemmän englannin kieleen. Nyt viime viikkoina keskittymiskyky on töistä kotiin päästyä ollut ties missä hävöksissä joten runojen lukeminen meni taas lähinnä selailuksi. Joitakin luin kuitenkin ihan ajatuksen kanssa ja päädyin tykkäämään Wait Till I'm Dead:in runoista enemmän.

Siihen asti kunnes keskittymiskyky palaa taidan tyytyä tuijottamaan Netflixiä ilman tekstityksiä (tai englannin kielisillä teksteillä).