Jumalia ja sukulaissuhteita

Ja jälleen "muutamalla" sekavalla sanalla viimeisimpiä lukukokemuksia.

Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 13-vuotias Anna sai alkunsa koeputkilossa, koska hänen vanhempansa tahtoivat geneettisesti sopivan veren- ja luuytimenluovuttajan syöpää sairastavalle tyttärelleen Katelle. Anna on kiltisti suostunut kaikkiin hänelle tehtyihin operaatioihin, mutta nyt hän päättää haastaa vanhempansa oikeuteen. Hän haluaa lääketieteellisen itsemäärämisoikeuden.

Ymmärrän miksi kirja on kovasti kehuttu ja pidetty. Tarina koukuttaa ja pakko saada tietää miten näille hahmoille käy. Loppuratkaisu tuli vähän puskista ja tuntui hätäiseltä, kuin kiireessä kirjoitetulta. Ehkä sillä yritettiin viestiä, että millä hetkellä tahansa voi tapahtua mitä tahansa odottamatonta. Sen vaan olisi voinut toteuttaa paremminkin. Kokonaisuudessaan mainio kirja.

Kari Hotakainen: Jumalan sana. Konsernin toimitusjohtaja matkaa autonkuljettajan kanssa hienolla autollaan läpi Suomen kohti suoraa tv-lähetystä. Matkan aikana sattuu ja tapahtuu. Okei, tällä tavalla tiivistettynä juoni kuulostaa vielä tylsemmältä mitä se oikeasti oli.

Kyllähän tämän luki, mutta lähes koko kirjan läpi oli pieni meh -olo. Nuorena on tullut luettua Hotakaiselta Juoksuhaudantie ja Luonnon laki joista muistan tykänneeni tosi paljon. Jumalan sanaa ja Ihmisen osaa lukiessa tuli mietittyä välillä, että onko makuni muuttunut radikaalisti vai oliko nämä kirjat vaan niin eri tyyppisiä muihin verrattuna. Pitäisi lukea Luonnon laki ja Juoksuhaudantie uudestaan, että vieläkö tykkäisin niistä.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson, tee työtä ja rakasta. Inspiroiva ja erityisen mielenkiintoinen kirja Tove Janssonin elämästä ja työstä. Monella tapaa oli helppo samaistua Toveen, vaikka lähtökohdat elämässä ovat meillä olleet ihan erilaiset.

Yritin lukea myös Miki Liukkosen kirjaa O. O kuvailee pakkomielteisiin hukkuvaa nykyaikaa. Jo kirjastossa selailin kirjan 900 sivua hieman kauhuissani ja luin pätkiä sieltä täältä ja epäröin kannattaako edes lainata. Päätin antaa mahdollisuuden, koska netistä sai lukea pelkkiä ylistyssanoja kirjasta. Sain noin 150 sivua luettua ennen kuin iski epätoivo. Ei vaan pystynyt keskittymään siihen sillisalaattiripuliin. Ehkä joskus yritän uudestaan, mutta luultavasti en.

Valoa kansalle, joka sumussa vaeltaa

Joka kevät ja alkukesä en ikinä aluksi suostu myöntämään itselleni valon vaikutusta mielialaani. (Muuten talvelle ja pimeydelle tulisi paha mieli jos kaikki vain aina odottaisivat kevättä ja kesää.) Jossain vaiheessa tulee sitten se aurinkoinen alkukesän päivä kun ulkona pärjää ilman takkia. Silloin yleensä tulee ensimmäinen valaistuminen. Tämmöistäkö tämä elämä olikin, tulevaisuus näyttää heti valoisammalta (kirjaimellisesti) ja ulkona käyminen ei pelkästään vie energiaa vaan myös antaa sitä.

Tänä keväänä mieltä nostaa entisestään valmistuminen. Kovin paljoa se tuskin ihmiskuntaa järisyttää, että minä täällä Suomessa muuhun maailmaan verrattuna keskellä peltoa suoritin kaksivuotisen ammattitutkinnon. Henkilökohtaisesti tämä on iso juttu minulle. Ennen koulun alkua olin aivan hirvittävän kova jännittämään ja ahdistuin helposti vähän joka asiasta. Tällä hetkellä edelleen jännitän monia asioita, mutta niin paljon vähemmän ja osaan suhtautua jännittämiseen paljon paremmin.

Erityisesti pitää kiittää joensuulaisia ihmisiä. En tiedä onko minulle sattunut vaan mielettömän hyvä tuuri tapaamieni ihmisten kanssa, mutta joskus tuntuu kuin Joensuussa ei olisi yhtään sellaista kyräilevää seläntakana jupisevaa sakkia. Vaikka varmasti niitä löytyy ihan joka kaupungista. On helppo olla onnellinen kun ympärillä on positiivisia ja ystävällisiä ihmisiä. 

Murehtijan positiivisuuspäiväkirja #4

Okei, mitä on tämä. Vasta oli maanantai ja nyt jo torstai. Siitä huolimatta tässä  taas edeltävän viikon julkaisematta jäänyt positiivisuuspäiväkirja.

MA/ Kaveri kävi kahvilla. TI/ Toisen kaverin kanssa käytiin kävelemässä/hortoilemassa ympäriinsä ja kirjastossa. Niin terapeuttista (siis hortoilu päämärättömästi ja puhuminen niille hyvin hyvin harvoille ihmisille joille uskaltaa puhua miettimättä koko ajan mitä sanoo). KE-PE/ Lähinnä tuli pelailtua Batman: Arkham Knight -peliä ja laiskoteltua. Mukava huomata oma kehitys verrattuna edelliseen läpipeluukertaan, jolloin olin vielä melko avuton. LA/ Käytiin katsomassa leffateatterissa miehen kanssa Infinity War. SU/ Aluksi oli tarkoitus pestä vain ikkunat, mutta lopulta tehtiin aika perusteellinen siivous koko kämppään. Nyt kelpaa olla.