maanantai 14. marraskuuta 2016

Piikikästä

Muriel Barbery – Siilin eleganssi, alkuteos L'Élégance du hérisson (2006)

Tämä tarina kertoo leskestä ovenvartijarouvasta Renéestä ja talossa asuvasta tytöstä Palomasta. Yllättäen heiltä löytyy paljon yhteistä. Taloon muutta japanilainen herra Kakuro Ozu, mikä saa kaikki talon asukkaat sekaisin.

Alkuun liiankin itsekeskeisiltä tuntuvat päähahmot ärsyttävät kunnes heitä oppii tuntemaan paremmin. Esimerkiksi alkuun Paloma vaikuttaa tärkeilevältä pikkuaikuiselta jonka mielestä kaikki muut ovat vain niin epä-älykkäitä, että hänen on pakko tappaa itsensä.

' Kun tietää:
"ei enää ikinä"
voi vain etsiä
hetken viipyvästä sävelestä
sitä mikä pysyy.'

Kirjassa pyöritellään paljon filosofiaa. Luin ääneen kirjasta pari lausetta ja miehen suunnalta kuului tuhahdus ja syyttäviä sanoja tekotaiteellisuudesta. Minua taas häiritsi se ylianalysointi vaikka olen myös itse todella kova ylianalysoimaan aivan kaiken ihmisten käytöksestä maailman menoon ja omaan tulevaisuuteni. Vasta ihan kirjan viimeisimmät kappaleet saivat minut vakuuttumaan ja hieman ihastumaan.

Kiinnostavinta oli seurata kolmen niin eri-ikäisen, mutta samankaltaisen ihmisen ystävystymistä (Paloma, Renée ja Kakuro) ja miten Paloman ajatukset itsemurhasta pikkuhiljaa muuttuvat saadessaan "tasoistaan seuraa".