Elämäkertabuumi

Kuunneltuja ja luettuja kirjoja listattuna. Minulla on selkeästi ollut joku elämäkertabuumi meneillään. Seuraavaksi voisin vaihtelun vuoksi yrittää kuunnella muutakin kuin elämäkertoja. Ja fyysisten kirjojen lukua haluaisin myös lisätä. Tekisi mieli melkein kehitellä joku lukuhaaste itselleni ensi vuodelle, mutta se jääköön nähtäväksi.

  

Tykkäsin erityisesti:

Jaana Kapari-Jatta:  Pollomuhku ja Posityyhtynen

Heidi Foxell: Tuska, voima, rakkaus 

George Orwell: Eläinten vallankumous 

Ulrika Björkstam: Nouse nyt 

Topi Borg: Normaaliusrodeo

Yuval Noah Harari: Sapiens

Heta Tuppurainen: Isäni, Rölli

Lisa Marie Presley, Riley Keough: Kohti suurta tuntematonta - Muistelmat 

Annika Hytönen: Jari Saario. Soutaja

Vera Politkovskaja, Sara Giudice: Äitini 

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Crystal Hefner: Lupasin puhua pelkkää hyvää  

 

Ihan jees: 

Herra Ylppö: 101 elämänohjetta

Marko Erola, Jouni Ranta: Vilpitön mieli ja Mieletön vilppi

Tilda Laaksonen: Jäljillä, Jäljillä 2 ja Jäljillä 3

Hanne Kettunen: Väsyneet naiset 

Irja Wendisch: Salatut lapset 

 

En lukisi uudestaan:

Mel Robbins, Sawyer Robbins: Let them -teoria 

Auri Kananen, Oona Laine: Aurin siivousrakkauskirja

Liisa Karvinen: Japani hymyn takana 

Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään

Ichiro Kishimi, Fumitake Koga: Kaikkien ei tarvitse pitää sinusta 

Heikki Saure: Wilson Kirwa: juoksijasoturin ihmeellinen elämä

 

Vuosi kolmekymppisenä

Minun oli jo ennen 30v synttäreitä tarkoitus kirjoittaa jotain synttäriaiheista tänne, mutta se jäi kiireen keskellä. Tässä sitten vuoden myöhässä tällainen "miltä tuntuu olla tylsä aikunen"-postaus sen sijaan. Voin sanoa, että tuntuu tylsältä ja aikuiselta. Osa jaksoi vitsailla viime synttäreiden aikaan, että tästä se alamäki alkaa ja tavallaan olivat oikeassa. Onneksi fyysisiä kolotuksia ei sentään ole ollut niskajumeja pahempaa. On myös vähän haikeaa kun ei voi sanoa itseä enää nuoreksi. Toki nuoruus on suhteellinen käsite, mutta jos mietitään vain virallisia määritelmiä. 

Ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä meni aivan älyttömän nopeasti. Vuosi on ollut työntäyteinen. Asuntokauppojen ja muuton jälkeen jäi stressitila päälle ja näin jälkikäteen ajateltuna vähän hirvittää kuinka paljon tuhlasin aikaa asioiden murehtimiseen. Usein pääni sisällä pyöri pitkä ja alati kasvava to do -lista josta podin huonoa omatuntoa kun en saanut asioita tehtyä. Mitä vähemmän minulla oli vapaa-aikaa sitä enemmän tuntui mieleni keksivän kaikenlaisia kivoja pikku projekteja mitä tehdä sitten kun olisi aikaa ja energiaa. 

Kodin sisustuksessa alkaa aikalailla olla fengshuit kohdillaan ja loput sisustus- ja kotiprojektit sellaisia, joista olen päättänyt olla stressaamatta (esim. terassijutut). Antaa asioiden tapahtua omalla painollaan sitten kun niihin riittää motivaatiota.

Kulunut vuosi ei sentään ihan pelkkää työntekoa ja kodinlaittoa ole ollut vaan siihen mahtui myös mukavia pikku seikkailuja kuten esim. Bomban reissu, Infected Rainin keikka, Z-rock ja Nummirock. 

Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Ihanaa, että on syksy. Pimeys ja viileä ulkoilma aamuisin tuntuu hermostoa rauhoittavalta halaukselta. On lupa hidastaa tahtia ja jämähtää sohvalle tyynyjen sekaan neulomaan. Toki ei kukaan kesälläkään pakota tekemään yhtään mitään, mutta kai se ryhmäpaine ja some saa aina aikaan sen, että tulee olo ihan kuin koko ajan pitäisi olla jossain tai tekemässä jotain. Joten yksi pitkä syksy tänne kiitos, vähän samanlainen kuin viime vuonna.

 

 

 

Murehtijan kiitollisuuspäiväkirja #12

MA/ Loman aikana työpöytäni lokerikkoon ilmestyneet suklaat ja karkit. Arvonnassa voitettu lounaslippu. Kotona makuuhuoneeseen lukulamppujen asennus seinään.

TI/ Kirjominen, youtube videoiden pyöriessä taustalla. Postissa saapunut uusi näyttö pelipisteelleni.

KE/ Siskon häälahja valmis. Ihmisten tarttuva hyväntuulisuus.

TO/ Pelailu. Graavilohi. Tihkusateessa pyöräily kotiin oli tunnelmallista.

PE/ Sain aikaan paljon kotijuttuja ja lauantain reissun valmisteluja.

LA/ Siskon häälounas. Kaunis päivä.

SU/ Parin ompelujutun edistäminen. Lintujen äänet avoimesta ikkunasta. Tämän kirjoittaminen ja omalle pihalle tuijottelu kun aurinko nätisti puiden lomasta paistaa (vaikka tuo rikkaruohoviidakko hieman käsittelyä kaipaisikin). Onpahan piha mitä tuijotella!

 

 

Kesäloma 2025 kuvina