tiistai 8. syyskuuta 2020

Heikkoluontoiset valitsevat vihan

Tämä postaus on roikkunut jo pitkään luonnoksissa, joten ajattelin viimein julkaista tämän sen tarkemmin lukematta läpi (koska muuten en saa tätä ikinä julkaistuksi).  Kirjoja on tullut kyllä luettua, mutta niistä kirjoittaminen jäänyt.


Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä. Pieni poika jää auton alle ja poikansa menettänyt äiti karkaa asumaan rannikolle pieneen kylään.
Valvoin tämän kirjan kanssa 3:40 asti yöllä, koska halusin saada luettua loppuun. Annoin sinun mennä yllätti. Pitkään alussa häiritsi tunne kun en ollut aivan varma olinko jo lukenut tuon kirjan joskus. Tuli sen verran vahva deja vu kirjan tapahtumista. Luulen, että tunne johtui siitä, että olin lukenut kirjasta paljon etukäteen ja ehkä jonkun kirjan missä saattanut tapahtua jotain samankaltaista
Mackintosh johtaa lukijaa pitkään hieman harhaan, jonka takia haluan lukea kirjan vielä uudestaan joku kerta nähdäkseni kirjan alkupuolen uusilla silmillä.

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin. Adriana, Ariel ja Jouni perustavat yhtyeen ja haaveilevat tulevaisuudesta musiikin parissa. Kaikki ei mene suunnitellusti ja kirjassa seurataan kolmikon ja muutaman muun henkilön elämää eri aikakausina Helsingissä.
Mielipiteeni kirjasta vaihteli laidasta laitaan, mutta loppuun päästyäni mielipiteeni jäi plussan puolelle. Pidin tätä kiinnostavampana kuin Westön Missä kuljimme kerran teosta. En kuitenkaan edelleenkään ehkä täysin päässyt sisälle siihen, että mikä siinä Westössä on monen mielestä niin upeaa.
Ehkä se on tietynlainen "Helsinkinostalgisointi" miksi en vain tajua näitä kirjoja, kun itse en tunne Helsinkiä juuri ollenkaan. 

Muita viimeisimpiä luettuja kirjoja, kaikki sellaisia mitä voin suositella:

Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö. Novellikokoelma kiinalaisista elämistä. Päälimmäisenä jäi mieleen lainaus "Heikkoluontoiset valitsevat vihan." eräästä novellista ja toinen novelli (nimeltään Vankila) kokonaisuudessaan. Vankila novellissa Yhdysvalloissa asuva kiinalainen pariskunta ostaa sijaissynnyttäjän menetettyään ainoan tyttärensä auto-onnettomuudessa.

Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz.  Nimi kertookin mitä kirja käsittelee. Erityisesti Borowskin pohdinnoista kirjan loppupuolella  pidin.

Stephen King: Kuoleman käytävä. Muistini mukaan vasta ensimmäinen Kingin kirja, jonka luen. Oli ihan mainio ja jään mielenkiinnolla odottamaan, että kerkeän tutustua muuhun kirjailijan tuotantoon.