Kasvoja ja muistoja

Svetlana Aleksijevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja

Aleksijevitš haastatteli yli 800 neuvostoliittolaista toisessa maailmansodassa taistellutta naista. Kirja oli silmiä avaava. Vaikka tiedossa oli valmiiksi, että naisiakin on ollut rintamalla eri sodissa niin kirja sai tiedostamaan asian uudella tasolla. Ja naisena kiinnosti naisen näkökulma sotaan. Kiinnostavaa oli myös lukea toisesta maailmansodasta neuvostoliittolaisten vinkkelistä, kun tottunut lukemaan ja kuulemaan suurimmaksi osaksi asioita vain suomalaisten kertomana.

Nicholas Sparks: Kuuntele vain muistojasi

Liiankin kliseinen ja imelä tarina kahden vanhuksen rakkaudesta, mutta ehkä hyvä lukea välissä hömppää. Todella ennalta arvattava, mutta vanhojen ihmisten rakkaus on söpöä joten pieni plussapiste siitä.

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Trillerissä maahanmuuttoviraston johtaja löydetään murhattuna olohuoneestaan. Kirja ylitti odotukset (koska napattu kirjaston vaihto/saa ottaa -hyllystä, miksi kukaan sinne hyviä kirjoja jättäisi, heh). Ensimmäisten kappaleiden aikana jo luulin tietäväni miten kaikki tulee päättymään, ja osittain ne päättyivätkin niin, mutta kuitenkin tarpeeksi eri tavalla kuin olin arvaillut.

Tällä hetkellä luen John Banvillen Todistajan kirjaa, jonka luultavasti tulen jättämään kesken. Jotenkin puuduttavaa lukea päähahmon Freddien (toimii kertojana) mukanokkelaa kerrontaa siitä miten hän sattumalta ajautui murhaamaan ihmisen "vahingossa".

Syksyn kuulumisia

Syksyllä on kerennyt tapahtumaan monenlaista. Tiivistettynä syys-, loka- ja marraskuussa tapahtui baaribingoilua, hiusten leikkaaminen ihan lyhyeksi (lähestulkoon siiliksi), uusi tatuointi, pikkujouluja ja paljon neulomista. Kaiken huipuksi meille muutti kaksivuotiaat kissasiskokset, Hilla ja Isla. Kissat on tuonut mukavasti uudenlaista rytmiä arkeen ja täyttänyt tietynlaista tyhjää aukkoa, niin henkistä kuin fyysistä tilaa meidän asunnossa. 

Odotan  jo hiukan tammikuuta kun joulu on ohi. Tuntuu, että on monta asiaa joita olen ajatellut tehdä sitten "joulukiireiden" jälkeen. Vaikka oikeasti se kiire on vain omassa päässäni. Näitä viimeistään tammikuussa aloitettavia projekteja olisi esimerkiksi kaappien siivous ja vanhoista kankaista kuteen leikkaaminen ja siitä maton virkkaaminen parvekkeelle. Vaikka minun ei tarvitsisi laittaa tikkuakaan ristiin joulua varten, niin aina pieni joulustressi jostain hiipii. Kai se johtuu siitä hössöttämisen määrästä joka alkaa monilla jo lokakuussa. On joulussa hyvätkin puolensa, kuten ruoka, ihmiset ja (hillityt) jouluvalot.

Siinä oleellisimmat kuulumiset mitä nyt tulee mieleen. Elossa olen pienestä tauosta huolimatta.