Lehtileikerunoutta

Harmaata hiusta

Eilen täytin 24 vuotta. Syntymäpäivää juhlittiin tekemällä ruokaa ja ruokajuomana toimi skumppa. Ruoan jälkeen pelattiin miehen kanssa Borderlandsia (The Pre-Sequel) ja juotiin loput skumpat pois.
Jäi tosi hyvä mieli eilisestä, juuri sopivasti jotain pientä spesiaalia vaikka arkipäivä olikin. Lahjaksi sain toivomani  Mark Mansonin kirjan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan, mikä ainakin nimen ja takakannen perusteella sopii täydellisesti tällaiselle yliajattelijalle.

Johan tässä ei oltu melkein puoleentoista kuukauteen höpötelty tänne blogiin mitään. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta joka kerta kun olen avannut koneen ja tämän tekstikentän, on pää lyönyt tyhjää. Vaikka minulla olisi ollut jo valmiina joku asia mistä olisin halunnut kirjoittaa.

Tänä aikana olen lukenut Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe ja Ruta Sepetysin Harmaata valoa. Nämä olivat taas sellaisia jotka jo pitkään olivat olleet lukulistallani, mutta olivat aina lainassa kirjastolla käydessäni. Kirjat olivat keskenään yllättävän samanlaisia (sota, nuori tyttö, kadonnut isä) ja molemmat lukemisen arvoisia.
Lukemisen lisäksi olen kuukauden sisään aloittanut joululahjojen tekemisen/miettimisen, käynyt ottamassa uuden tatuoinnin, nähnyt kavereita ja ystäviä ja ihmetellyt mitä tekisin elämälleni seuraavaksi.