Minun oli jo ennen 30v synttäreitä tarkoitus kirjoittaa jotain synttäriaiheista tänne, mutta se jäi kiireen keskellä. Tässä sitten vuoden myöhässä tällainen "miltä tuntuu olla tylsä aikunen"-postaus sen sijaan. Voin sanoa, että tuntuu tylsältä ja aikuiselta. Osa jaksoi vitsailla viime synttäreiden aikaan, että tästä se alamäki alkaa ja tavallaan olivat oikeassa. Onneksi fyysisiä kolotuksia ei sentään ole ollut niskajumeja pahempaa. On myös vähän haikeaa kun ei voi sanoa itseä enää nuoreksi. Toki nuoruus on suhteellinen käsite, mutta jos mietitään vain virallisia määritelmiä.
Ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä meni aivan älyttömän nopeasti. Vuosi on ollut työntäyteinen. Asuntokauppojen ja muuton jälkeen jäi stressitila päälle ja näin jälkikäteen ajateltuna vähän hirvittää kuinka paljon tuhlasin aikaa asioiden murehtimiseen. Usein pääni sisällä pyöri pitkä ja alati kasvava to do -lista josta podin huonoa omatuntoa kun en saanut asioita tehtyä. Mitä vähemmän minulla oli vapaa-aikaa sitä enemmän tuntui mieleni keksivän kaikenlaisia kivoja pikku projekteja mitä tehdä sitten kun olisi aikaa ja energiaa.
Kodin sisustuksessa alkaa aikalailla olla fengshuit kohdillaan ja loput sisustus- ja kotiprojektit sellaisia, joista olen päättänyt olla stressaamatta (esim. terassijutut). Antaa asioiden tapahtua omalla painollaan sitten kun niihin riittää motivaatiota.
Kulunut vuosi ei sentään ihan pelkkää työntekoa ja kodinlaittoa ole ollut vaan siihen mahtui myös mukavia pikku seikkailuja kuten esim. Bomban reissu, Infected Rainin keikka, Z-rock ja Nummirock.
Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Ihanaa, että on syksy. Pimeys ja viileä ulkoilma aamuisin tuntuu hermostoa rauhoittavalta halaukselta. On lupa hidastaa tahtia ja jämähtää sohvalle tyynyjen sekaan neulomaan. Toki ei kukaan kesälläkään pakota tekemään yhtään mitään, mutta kai se ryhmäpaine ja some saa aina aikaan sen, että tulee olo ihan kuin koko ajan pitäisi olla jossain tai tekemässä jotain. Joten yksi pitkä syksy tänne kiitos, vähän samanlainen kuin viime vuonna.
