Murehtijan positiivisuuspäiväkirja #9

Hengissä ollaan, osaankohan enää edes käyttää bloggeria kun sivujen ulkoasu on muuttunut. Mutta jos vaikka rikottaisiin tämä blogihiljaisuus jollain helpolla eli murehtijan positiivisuuspäiväkirjalla viime viikolta.

MA/ Selvisin töistä pienestä koomasta huolimatta. TI/ Ihmisten hymyt, neulominen, uusimman Vain elämää kauden katsomisen aloittaminen. KE/ Herkuttelu pasteijalla. TO/ Neulominen uuden pehmoisan karvaviltin alla. PE/ Zoomissa veljen väitöstilaisuuden seuraaminen. LA/ Ikeassa ja Matkuksessa käynti, pakollisten ja vähän vähemmän pakollisten asioiden ostaminen. SU/ Heseruoka

Olen minä muutakin tehnyt elämälleni kuin syönyt, neulonut ja käynyt töissä. Tai niin yritän itselleni väittää. Syksyn harrastin jopa kahvakuulailua säännöllisesti. Kirjoja on tullut luettua huikeat kaksi kappaletta (ja aloitettua kaksi muuta). Luetut kirjat oli Antti Rönkän kiusatuksi tulemisen kokemuksista kertova Jalat ilmassa ja Kristin Neffin Itsemyötätunto. Jalat Ilmassa oli samaistuttava monilta osin vaikken kirjan ansiosta mitään suurta ahaa-elämystä tai valaistumista kokenutkaan. Itsemyötätunto oli todella tärkeä muistutus olla armollisempi itseään kohtaan ja suunnittelin hankkivani tämän itselleni, että voin palata kirjaan aina uudelleen.

Heikkoluontoiset valitsevat vihan

Tämä postaus on roikkunut jo pitkään luonnoksissa, joten ajattelin viimein julkaista tämän sen tarkemmin lukematta läpi (koska muuten en saa tätä ikinä julkaistuksi).  Kirjoja on tullut kyllä luettua, mutta niistä kirjoittaminen jäänyt.


Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä. Pieni poika jää auton alle ja poikansa menettänyt äiti karkaa asumaan rannikolle pieneen kylään.

Valvoin tämän kirjan kanssa 3:40 asti yöllä, koska halusin saada luettua loppuun. Annoin sinun mennä yllätti. Pitkään alussa häiritsi tunne kun en ollut aivan varma olinko jo lukenut tuon kirjan joskus. Tuli sen verran vahva deja vu kirjan tapahtumista. Luulen, että tunne johtui siitä, että olin lukenut kirjasta paljon etukäteen ja ehkä jonkun kirjan missä saattanut tapahtua jotain samankaltaista

Mackintosh johtaa lukijaa pitkään hieman harhaan, jonka takia haluan lukea kirjan vielä uudestaan joku kerta nähdäkseni kirjan alkupuolen uusilla silmillä.

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin. Adriana, Ariel ja Jouni perustavat yhtyeen ja haaveilevat tulevaisuudesta musiikin parissa. Kaikki ei mene suunnitellusti ja kirjassa seurataan kolmikon ja muutaman muun henkilön elämää eri aikakausina Helsingissä.

Mielipiteeni kirjasta vaihteli laidasta laitaan, mutta loppuun päästyäni mielipiteeni jäi plussan puolelle. Pidin tätä kiinnostavampana kuin Westön Missä kuljimme kerran teosta. En kuitenkaan edelleenkään ehkä täysin päässyt sisälle siihen, että mikä siinä Westössä on monen mielestä niin upeaa.

Ehkä se on tietynlainen "Helsinkinostalgisointi" miksi en vain tajua näitä kirjoja, kun itse en tunne Helsinkiä juuri ollenkaan. 

Muita viimeisimpiä luettuja kirjoja, kaikki sellaisia mitä voin suositella:

Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö. Novellikokoelma kiinalaisista elämistä. Päälimmäisenä jäi mieleen lainaus "Heikkoluontoiset valitsevat vihan." eräästä novellista ja toinen novelli (nimeltään Vankila) kokonaisuudessaan. Vankila novellissa Yhdysvalloissa asuva kiinalainen pariskunta ostaa sijaissynnyttäjän menetettyään ainoan tyttärensä auto-onnettomuudessa.

Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz.  Nimi kertookin mitä kirja käsittelee. Erityisesti Borowskin pohdinnoista kirjan loppupuolella  pidin.

Stephen King: Kuoleman käytävä. Muistini mukaan vasta ensimmäinen Kingin kirja, jonka luen. Oli ihan mainio ja jään mielenkiinnolla odottamaan, että kerkeän tutustua muuhun kirjailijan tuotantoon.

Merihevossukat

Malli näihin löytyy tästä linkistä.

Murehtijan positiivisuuspäiväkirja #8

MA/ Syke -sarjan katselu+ruisleipä tomaatilla ja kurkulla. Hetkellisesti Yle kausien jälkeen tuntui sarjan taso laskeneen, mutta kun 5. kauden sai kahlattua läpi niin mielenkiinto heräsi pikkuhiljaa uudelleen.

TI/ Suoraan sanottuna oli aika paska päivä, mutta selvittiin siitäkin. Ja nukahdin nopeammin kuin monena sitä edeltävänä iltana, koska nukun ja nukahdan parhaiten viileässä.

KE/ Parempi päivä kuin edeltäjänsä, muuten taisi olla hyvin arkinen päivä ilman mitään huomioitavaa.

TO/ Käväisy keskustassa asioilla ja kirjastossa. Oli ihana käydä kirjastolla ensimmäistä kertaa koronasulkemisen ja -rajoitusten jälkeen.

PE/ Ystävä käväisi kylässä.

LA/ Perheen näkeminen. Illanvietto ja seikkailu sellaisessa seurassa jota näkee ehkä muutaman kerran vuodessa.

SU/ Kotiinpaluu kissojen luo.

Olen onnellinen kun helteet ainakin hetkeksi loppuivat ja salaa nautin tästä sateesta ja kovasta tuulesta.

Keltaoranssi aikakausi

Kuviin en kovin paljoa panostanut kuten en ikinä ennenkään, mutta tässä olisi viimeisimmät tekeleet. Sohvatyynyihin keltaiset tyynynpäälliset, koulussa aikoinaan aloitettu kangaskassi loppuun ja kaulahuivi. En tiedä olenko lopullisesti seonnut kun on käynyt jopa mielessä, että tekisi mieli saada vaatekaappiin kaiken sen mustan ja tumman vaatteen keskelle jotain värikästä.

Sitä oikeaa ajatusvirtaa

Oli aika käydä nukkumaan ja tietenkin pahin kirjoitusinspiraatio iskee juuri silloin. Koska aikoihin ei ole tuntunut hyvältä kirjoittaa mitään niin olihan se lopulta noustava kirjoittamaan ajatukset ylös. Yksityiseen piiloblogiini syntyi pitkä sekametelisoppa tämän hetkistä ajatusvirtaa. Tekstin sekavuuden tähden ei kehtaa tänne sitä jakaa, mutta samalla sain idean jakaa pieniä pätkiä tekstejäni piiloblogista. Papukaijamerkki sille joka jaksaa lukea. Ja tekstit saattaa vaikuttaa synkähköiltä, mutta ei vaan hyvinä aikoina tule juurikaan tarvetta päästä oksentamaan sitä ajatusvirtaa minnekään. Näitä tekstejä selaillessa ja etsiessä kävi vaan mielessä, että pitäisi taas yrittää kirjoittaa ja lukea paljon enemmän. Tuntuu, että oma kirjoitustaito on alkanut ruostumaan.

19.5.2016

Ja kuinka merkityksetöntä elämä on, silti niin kivaa.

Helpottavaa ajatella, ettei tietyn ajan kuluttua omasta kuolemasta enää kukaan muista sinua. Ihan sama miten elät ja olet kun loppujen lopuksi on vain ääretön pimeys. 

19.8.2016 (pätkä unesta)

Kallion kielekkeellä on pieni, mutta äkkisyvä lampi. Lätäkön runsas pohjakasvillisuus saa veden näyttämään ajoittain tumman vihreältä. Kielekkeen reunalla kasvaa vinossa muhkuraoksainen puu, jonka yhdelle oksalle on solmittu roikkumaan kolme keinua vierekkäin. Kallion reunalta, keinujen alla, odottaa pudotus kymmeniä kilometrejä alas sademetsään.

Olen lammessa lähellä pintaa, katson ylös ja nään muutaman heikon auringonsäteen heijastuvan veteen. En pääse uimaan pintaan, junnaan paikoillani. Hengityksen pidättely käy hetki hetkeltä vaikeammaksi, keuhkot ja aivot huutaa happea. Lopulta päätän luovuttaa ja vilkaisen ylös. Olen kolmenkymmenen sentin päästä pinnasta, mutten vain saa noustua pintaan, kuin veteen olisi laskettu muuri tai kalvo sitä estämään. Ylhäällä nään lammikon reunalta kurkistavia huolestuneita ilmeitä.

Vedän vettä syvään  henkeen odottaen loppua.

Hämmästykseni vesi tuntuu silkkiseltä, kuin olisi hengittänyt syksyn viileää aamuilmaa. Ihmettelen hetken enkö kuolekaan vielä ja tunnustelen varovasti kaulaani. Minulle on kasvanut kidukset. 

25.1.2017
Karun tummanharmaat puun oksat kättelevät toisiaan tuulessa supatellen keskenään pahaenteisesti. Et ole mitään, et kukaan. Käännät kasvosi, tunnet sen yhä, kuulet sen, hautaat sen ohuella harsolla. Näyttelet kuuroa ja sokeaa niin pitkään, että unohdat miten nähdään ja kuullaan.

 

2.1.2018
2017 vuosi oli hyvä minulle. Olin kunnon kansalainen, olen kunnon kansalainen. Teen ilmaiseksi töitä ja leikin olevani opiskelija. Tänä vuonna yritän parhaani jatkaa tätä kunnon kansalaisen roolia. Hukkaanko itseni noudattaessani muiden pystyttämiä raameja kunnollisuudelle, sitä ei tiedä. 

3.5.2019

Nyt ovat myrkkypilvet laskeutuneet ja keuhkot täyttyneet. Haluan juosta metsään missä puut imisi myrkyn sisälmyksistäni lopullisesti. 

Murehtijan positiivisuuspäiväkirja #7

Mitä ihmettä, onko edellisestä Murehtijan positiivisuuspäiväkirja päivityksestä jo hieman yli vuosi? Voisi yrittää tehdä näitä taas hieman useammin niin tulisi aina mietittyä viikon aikana niitä päivien hyviä puolia.

MA/ Aamupäivän keväinen sää. Pirteiden ja "hyvien" ihmisten kanssa kohtaaminen. Paikallisliikenteen tyhjähkössä bussissa koomaaminen ja mietiskely.

TI/ Sain tehtyä kotitöitä vaikka väsytti, kolotti ja särki vähän joka paikkaan.

KE/ Kahvakuulatunti ystävän kanssa.

TO ja PE/ Katsoin temppareiden kuudennen kauden kahdessa päivässä. Eipä siinä kerennytkään oikein muuta tehdä tai tapahtua. Hups.

LA/ Pyörähdettiin ystävän kanssa häämessuilla, jonka jälkeen ystävän luona syötiin, juotiin ja istuttiin iltaa. Lopuksi vielä päädyttiin muutamille Marksiin. Käytiin ihan mielenkiintoisia keskusteluja.

SU/ Pelaaminen ja sohvaperunoituminen. Siinä yhdessä kasassa miehen ja toisen kissan kanssa maatessa kävi mielessä, että loppujen lopuksi on tämä meidän pieni perhe kissoineen aika täydellinen juuri tällaisenaan.