Ja jälleen "muutamalla" sekavalla sanalla viimeisimpiä lukukokemuksia.
Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 13-vuotias Anna sai alkunsa koeputkilossa, koska hänen vanhempansa tahtoivat geneettisesti sopivan veren- ja luuytimenluovuttajan syöpää sairastavalle tyttärelleen Katelle. Anna on kiltisti suostunut kaikkiin hänelle tehtyihin operaatioihin, mutta nyt hän päättää haastaa vanhempansa oikeuteen. Hän haluaa lääketieteellisen itsemäärämisoikeuden.
Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 13-vuotias Anna sai alkunsa koeputkilossa, koska hänen vanhempansa tahtoivat geneettisesti sopivan veren- ja luuytimenluovuttajan syöpää sairastavalle tyttärelleen Katelle. Anna on kiltisti suostunut kaikkiin hänelle tehtyihin operaatioihin, mutta nyt hän päättää haastaa vanhempansa oikeuteen. Hän haluaa lääketieteellisen itsemäärämisoikeuden.
Ymmärrän miksi kirja on kovasti kehuttu ja pidetty. Tarina koukuttaa ja pakko saada tietää miten näille hahmoille käy. Loppuratkaisu tuli vähän puskista ja tuntui hätäiseltä, kuin kiireessä kirjoitetulta. Ehkä sillä yritettiin viestiä, että millä hetkellä tahansa voi tapahtua mitä tahansa odottamatonta. Sen vaan olisi voinut toteuttaa paremminkin. Kokonaisuudessaan mainio kirja.
Kari Hotakainen: Jumalan sana. Konsernin toimitusjohtaja matkaa autonkuljettajan kanssa hienolla autollaan läpi Suomen kohti suoraa tv-lähetystä. Matkan aikana sattuu ja tapahtuu. Okei, tällä tavalla tiivistettynä juoni kuulostaa vielä tylsemmältä mitä se oikeasti oli.
Kyllähän tämän luki, mutta lähes koko kirjan läpi oli pieni meh -olo. Nuorena on tullut luettua Hotakaiselta Juoksuhaudantie ja Luonnon laki joista muistan tykänneeni tosi paljon. Jumalan sanaa ja Ihmisen osaa lukiessa tuli mietittyä välillä, että onko makuni muuttunut radikaalisti vai oliko nämä kirjat vaan niin eri tyyppisiä muihin verrattuna. Pitäisi lukea Luonnon laki ja Juoksuhaudantie uudestaan, että vieläkö tykkäisin niistä.
Tuula Karjalainen: Tove Jansson, tee työtä ja rakasta. Inspiroiva ja erityisen mielenkiintoinen kirja Tove Janssonin elämästä ja työstä. Monella tapaa oli helppo samaistua Toveen, vaikka lähtökohdat elämässä ovat meillä olleet ihan erilaiset.
Yritin lukea myös Miki Liukkosen kirjaa O. O kuvailee pakkomielteisiin hukkuvaa nykyaikaa. Jo kirjastossa selailin kirjan 900 sivua hieman kauhuissani ja luin pätkiä sieltä täältä ja epäröin kannattaako edes lainata. Päätin antaa mahdollisuuden, koska netistä sai lukea pelkkiä ylistyssanoja kirjasta. Sain noin 150 sivua luettua ennen kuin iski epätoivo. Ei vaan pystynyt keskittymään siihen sillisalaattiripuliin. Ehkä joskus yritän uudestaan, mutta luultavasti en.
Kari Hotakainen: Jumalan sana. Konsernin toimitusjohtaja matkaa autonkuljettajan kanssa hienolla autollaan läpi Suomen kohti suoraa tv-lähetystä. Matkan aikana sattuu ja tapahtuu. Okei, tällä tavalla tiivistettynä juoni kuulostaa vielä tylsemmältä mitä se oikeasti oli.
Kyllähän tämän luki, mutta lähes koko kirjan läpi oli pieni meh -olo. Nuorena on tullut luettua Hotakaiselta Juoksuhaudantie ja Luonnon laki joista muistan tykänneeni tosi paljon. Jumalan sanaa ja Ihmisen osaa lukiessa tuli mietittyä välillä, että onko makuni muuttunut radikaalisti vai oliko nämä kirjat vaan niin eri tyyppisiä muihin verrattuna. Pitäisi lukea Luonnon laki ja Juoksuhaudantie uudestaan, että vieläkö tykkäisin niistä.
Tuula Karjalainen: Tove Jansson, tee työtä ja rakasta. Inspiroiva ja erityisen mielenkiintoinen kirja Tove Janssonin elämästä ja työstä. Monella tapaa oli helppo samaistua Toveen, vaikka lähtökohdat elämässä ovat meillä olleet ihan erilaiset.
Yritin lukea myös Miki Liukkosen kirjaa O. O kuvailee pakkomielteisiin hukkuvaa nykyaikaa. Jo kirjastossa selailin kirjan 900 sivua hieman kauhuissani ja luin pätkiä sieltä täältä ja epäröin kannattaako edes lainata. Päätin antaa mahdollisuuden, koska netistä sai lukea pelkkiä ylistyssanoja kirjasta. Sain noin 150 sivua luettua ennen kuin iski epätoivo. Ei vaan pystynyt keskittymään siihen sillisalaattiripuliin. Ehkä joskus yritän uudestaan, mutta luultavasti en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti