Hitlerin naiset Tšernobylissa

Usein minulla on jo valmiiksi mietittynä kirjastoon mennessä, mitä sieltä aion lainata. Tällä kertaa ei ollut ja päädyin elämäkertojen luokse josta nappasin nämä kaksi kirjaa ihan nimen ja takakannen perusteella.

Guido Knopp: Hitlerin naiset ja Marlene. Alunperin minulla oli tiedon murusia vain Eva Braunista, joten oli kiinnostavaa tietää lisää muistakin naisista (ja miehistäkin) Hitlerin ympärillä. Braunin lisäksi käydään läpi 5 muuta naista, joista yksi (Marlene) on Hitlerin vastustaja. Pienesti häiritsi lukiessa se, että kirjan kuvien alle oli otettu lainauksia näiden naisten lähipiiristä, mutta nämä samat lainaukset olivat jo tekstissä itsessään, minkä takia välillä tuntui, että oltaisiin koko ajan toisteltu samoja asioita (ennen kuin tajusin vain jättää lukematta nämä "kuvatekstit"). Ei tästä pahemmin muuta sanottavaa ole. Mukava oli oppia uutta, esimerkiksi miten ja miksi kukakin päätyi kannattamaan Hitleriä.

Ja olihan lainauspäivä sattumalta naisten päivä, sopi teemaan.

Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous. Nobel palkitun valkovenäläisen Aleksijevitšin toteuttamassa kirjassa pääsevät Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta kärsineet ihmiset ääneen. Heti ensimmäisenä sanon, että tarinoissa ärsytti kirjailijan tapa käyttää jatkuvasti lauseen lopussa kolmea pistettä... Tällä tavalla... Juurikin näin... Mikä toisaalta sitten myös tuo sen aitouden tunteen ja voi kuvitella mielessään sen tilanteen kun tšernobylilainen on istunut edessäsi ja kertonut tarinaansa, välillä pitäen kenties miettimistaukoja ja ajatuskatkoksia. 

"Maailma on jakautunut: siinä olemme me, tšernobylilaiset, ja te, kaikki muut ihmiset. Oletteko huomannut? Täällä kukaan ei korosta sitä, että minä olen valko-venäläinen, minä taas ukrainalainen ja minä venäläinen... Kaikki sanovat olevansa tšernobylilaisia" s. 181

Osa kertoi tarinansa mielellään, osa hieman peloissaan ja osa suhtautui kirjailijoihin ja toimittajiin jopa vihamielisesti. Vihamielisyyttä en yhtään ihmettele kun miettii omalle kohdalle jos toimittajat ympäri maailmaa tulisivat vain töllistelemään kuin sirkusapinaa. 
Kirjaa lukiessa tuli mietittyä niin sotaa, luontoa, ydinturismia, politiikkaa kuin rakkautakin.

"Siinä on minun tarinani... Olen kertonut... siitä että rupesin valokuvaamaan, koska minulta loppuivat sanat..." s. 316