Haydenia jälleen

Torey Hayden: Aavetyttö. Aavetytössä Hayden jättää edellisen työpaikkansa ja muuttaa pikkukaupunkiin erityisopettajaksi. Hänen luokalleen sattuu Jadie. Jadie kärsii valikoivasta puhumattomuudesta. Hayden saa selville tytön joutuneen hyväksikäytön uhriksi (ja ehkä osaksi myös saatananpalvonnan rituaaleja). Työkaverit taas eivät halua uskoa, että heidän pikkukaupungissaan mitään sellaista tapahtuisi.

Teksti oli yksinkertaista ja helppolukuista, joten sain tämän luettua  yhden päivän aikana. Muuten on vähän ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta (tai ylipäätään Haydenin kirjoista). Olen lueskellut liikaa mielipiteitä, että Hayden vain rahastaisi näiden lasten hirvittävillä kohtaloilla. Ja kirjat myy vain järkyttävyytensä ansiosta, mikä on varmasti monelta osin totta. Varsinkin Haydenin fiktiivisissä kirjoissa huomaa, ettei Hayden loppujen lopuksi mikään kummoinen kirjailija ole.

Torey Hayden: Häkkipoika. "Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua." (takakannesta)

Tämäkin tuli päivässä luetuksi. Tykkäsin tästä enemmän kuin Aavetytöstä, en edes oikein tiedä miksi. Ehkä se johtui rasittavasta, mutta rakastettavasta sivuhenkilöstä Charitysta. Charity on alle 10-vuotias tyttö johon Hayden tutustuu Isosisko -yhdistyksen kautta. Charityn tahattomat ja tahalliset vinoilut Haydenille sai hymyilemään monta kertaa, ja ne teki kirjasta heti ehkä hieman kevyemmän lukea vaikka hirvittävän rankkoja asioita Häkkipojassakin käsiteltiin.