Albert
Espinosan Keltainen Maailma oli erilainen mitä odotin, paikoittain
pettymys, mutta tarjosi muutamia pikkuisia oivalluksia. Monessa
kohtaa tuli pyöriteltyä silmiä, mutta tuli myös niitä "tää
vois toimia" ajatuksia. Espinosa sairasti nuorena 10 vuotta syöpää
ja syövälle menetti myös toisen jalkansa ja toisen keuhkonsa. Kirjassa
Espinosa jakaa keinoja (jotka toimivat arjessakin vaikkei syöpää olisikaan) ja ajatuksiaan miten hän syövästä selvisi.
"Kaikki olisi tässä maailmassa paremmin, jos me kaikki makaisimme toisinaan hetken aivan hievahtamatta." Keltainen maailma, s. 113
Lainasin
myös kaksi runokirjaa englanniksi, Poems that make Grown Women Cry ja Wait Till I'm Dead, Poems Uncollected, siinä toivossa,
että oppisin ja tottuisin enemmän englannin kieleen. Nyt viime viikkoina keskittymiskyky on töistä kotiin päästyä ollut ties missä hävöksissä joten runojen lukeminen meni taas lähinnä selailuksi. Joitakin luin kuitenkin ihan ajatuksen kanssa ja päädyin tykkäämään Wait Till I'm Dead:in runoista enemmän.
Siihen asti kunnes keskittymiskyky palaa taidan tyytyä tuijottamaan Netflixiä ilman tekstityksiä (tai englannin kielisillä teksteillä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti