Tuhat
loistavaa aurinkoa kerkesi olla jo muutaman vuoden lukulistallani.
Aina kaikki kappaleet kirjastosta olivat lainassa enkä vain saanut aikaiseksi
varata kirjaa kun keksin aina kaikkea muuta lainattavaa. Muutamassa
vuodessa odotukseni kerkesi nousta korkealle, eikai kirja muuten
voisi olla aina lainassa? Kirjan luettuani voin sanoa, että
odotuksiini vastattiin. Vaikken kyynelehtinyt eikä tajuntani
räjähtänyt, olihan tämä loistava. Usein lukutyylini on vähän
sellainen muutama sivu aamulla ja muutama illalla, lyhyenkin kirjan
lukemisessa saattaa joskus kestää viikkokin. Nämä Khaled
Hosseinin kirjoittamat 399 sivua oli pakko ahmaista reilussa
vuorokaudessa.
"Mariam
on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan
itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa
uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee
alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.
Kaksi
vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat
myös nuoren rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä
tulee Rashidin toinen vaimo." takakannesta
Hosseinin
tapa kertoa tarinaa oli niin sujuva (kiitos myös suomentajalle,
Kristiina Savikurki) ja todentuntuinen, että esim. pystyin melkein
maistamaan soran ja pikkukivet suussani ja tuntemaan sen pelon kun
Rashid suututtuaan Mariamille pakottaa hänet syömään pikkukiviä.
Mariamin
suhtautumista Lailaan, ja suhtautumisen muuttumista oli
mielenkiintoisinta seurata. Heidän keskinäinen suhde olikin
tarinan kauneinta ja parasta antia. Alkuun Mariam ei voi sietää Lailaa, mutta lopulta heille kehittyy jonkinlainen äiti-tytär tai isosisko-pikkusisko suhde ja Mariam on kuin toinen äiti Lailan lapsille.
Syvästi suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti