"Lehtimies Mitch Albomin opiskeluaikojen merkittävin ihminen oli sosiologian professori Morrie Schwartz. Parikymmentä vuotta myöhemmin Mitch sai tietää, että Morriella oli vakava lihasten surkastumiseen johtava ALS-tauti.
Mitch lähti tervehtimään Morrieta, ja he tapasivat sen jälkeen joka tiistai Morrien kuolemaan asti. Tapaamisten aikana he keskustelivat rakkaudesta ja perheestä, rahasta, vanhemmista sekä siitä, mitä ihmiset ajattelevat ja tekevät ja mikä loppujen lopuksi on tärkeää." (Tiistaisin Morrien luona takakannesta)
Tiistaisin Morrien luona on koskettava tositarina ja herättää miettimään omaa asennetta elämää kohtaan. Monesti piti pysäyttää lukeminen ihan vain miettiäkseen juuri lukemiaan asioita. Suloisen kaunis ja surullinen pieni kirja.
Mari Mannisen Yhden lapsen kansa on Tieto-Finlandia -palkinnon voittanut, mikä tuli yllätyksenä kun vielä jälkikäteen googlettelin mielipiteitä ja taustatietoja kirjasta. Kertaakaan kirjaa lukiessa ei tullut mieleen, että luempas tässä nyt tietokirjaa. Johtuen siitä, että kirja oli koottu eri perheiden henkilökohtaisista kokemuksista miten heidän elämään yhden lapsen politiikka vaikutti.
Manninen on koonnut kirjan 16 haastattelusta, kaikilla haastatelluilla erilaiset tarinat. Länsimaissa ensimmäinen mitä tulee mieleen yhden lapsen politiikasta on abortoidut ja hylätyt tyttölapset, mutta Manninen opetti, että se oli paljon muutakin, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
Tiistaisin Morrien luona ja Yhden lapsen kansa olivat molemmat helppolukuisia, juuri sellaisia mitä lukee mielellään ennen nukkumaanmenoa. Oppii uutta ja väsyneillä aivoilla ja silmillä ei tarvitse keskittyä pelkästään siihen, että pysyy kärryillä.
Kun taas Dee Brownin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen oli vähän sellainen. Varsinkin väsyneenä minulla takkuaa tekstin lukeminen missä vilisee paikkojen ja ihmisten nimiä sekä vuosilukuja. Ja olin etukäteen lukenut ehkä liikaa kehuja tästä kirjasta, niin odotukset oli liian suuret. Aihe on kyllä kiinnostava, Amerikan historiaa alkuperäisväestön näkökannalta kerrottuna. Olisin vain kaivannut ihan pikkuisen kaunokirjallisempaa tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti