Fjodor
Dostojevskin Idiootti vaikutti alkuun lupaavalta, kieli oli kaunista
kerronta oli tietyllä tapaa pirteää.
Molemmat
kirjat Idiootti ja Leo Tolstoin Sota ja rauha sai vain lopulta
miettimään, että milloin tarina alkaa oikeasti. Mikä juonen idea
on vai onko ideaa ollenkaan, onko koko kirja pelkkää tylsää
seurapiiridraamaa.
Idiootin
alkuteos ilmestyi vuonna 1868, ja Sota ja rauha hyvin samoihin
aikoihin. Taas uusi todiste siitä, ettei minä ja (monet) vanhat
kirjat sovita yhteen. Olisin kovasti halunnut tykätä, mutta ei.
Kaunista tekstiä silti, erityisesti Idiootissa. Sellaista mitä luetaan kesälomalla riippukeinussa auringon porottaessa naamalle vähän turhan kirkkaasti. Kun olisi vielä
jaksanut tarina kiinnostaa puolta väliä pidemmälle. Molemmissa
tökkiminen alkoi noin kirjan puolivälissä. Sodasta ja rauhasta
luin vasta ensimmäistä osaa, joten ehkä minun olisi pitänyt vain yrittää sinnikkäämmin.
Yksi
häiritsevä tekijä oli myös tekstin koko. Kun tarina ei valmiiksi
nappaa ja joutuu vielä silmät sirrillä tekstiä tihrustamaan niin
kirja unohtuu nopeasti moneksi päiväksi ja viikoksi lukemattomana
yöpöydälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti