Katja
Ketun Kätilön (2011) kieli on rujoa ja villiä. Kätilö,
SS-upseeri, lapin sota ja rakkaus. Kätilö (Vikasilmä, Villisilmä,
Fräulein Schwester) henkilönä aiheutti minussa vuoroin
hämmennystä, ärsytystä, ihailua ja ällötystä. SS-upseeri
Johannes ja kätilö tuntuivat molemmat koko ajan enemmän ja enemmän
täysin umpikahjoilta mitä pidemmälle luki. Onneksi lukiessa minua on aina kiehtonut hulluus ja vakavat
mielisairaudet. Tuntui, että lähes kaikki kirjassa oli enemmän tai vähemmän sekaisin, johtuipa sitten sodasta, rakkaudesta vai lappilaisuudesta.
Aikajanalla
pompitaan paljon edestakaisin minkä takia aluksi oli vaikeaa pysyä
juonen perässä. Selasin muiden mielipiteitä kirjasta ja olen samaa
mieltä kovin monen kanssa, alku kangertelee, mutta tietyssä kohti
ideasta saa kiinni. Loppua sai jännittää. Koskaan ei voinut tietää
mihinkä tämä kätilö plus Johannes kaksikko hulluuksissaan
päätyy.
Rakastin Villisilmän murretta, vaikka savolaisena ja Pohjois-Karjalassa asuvana kesti hetki tottua. Välillä kirjassa mennään lähes liiallisuuksiin kuvailun ja outojen sanojen kanssa, mutta onnistuu vielä pysymään rajan hyvällä puolella.
"Voi Jumalani. Voi Johannes rakkaani rytökeittiöni, maallisen taipaleeni suosta nouseva räähkäläisen lupaus."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti