Diktaattorin
keittiömestari (alkuperäisteos 2008) ja Villijoutsenet – Kolmen
kiinattaren tarina (1992) ovat molemmat aihealueiltaan äärimmäisen
mielenkiintoisia aasialaisia elämäkertoja. Diktaattorin
keittiömestarissa salanimellä japanilainen Kenji Fujimoto kertoo
elämästään Pohjois-Koreassa Kim Jong-Ilin henkilökohtaisena
kokkina. Villijoutsenissa taas kiinalainen Jung Chang kertoo oman
tarinansa lisäksi äidinsä ja isoäidinsä tarinan. Kirjoissa on
samankaltaisuutta, vaikka aiheiltaan eroavat. Kommunismia vähän eri
näkökulmista.
Aikoinaan
vasta lukion viimeisimmillä historian kursseilla innostuin edes
jonkin vertaa historiasta. Sitä ennen sanat kommunismi ja
vallankumous sai vain huokaisemaan tylsistyneenä. Erityisesti
Villijoutsenet opetti älyttömästi Kiinan historiasta ja miten kyseinen maa
ja naisen asema muuttui noin sadassa vuodessa 1900-luvulla. Changin
tapa kertoa asiat on rauhallinen, realistinen ja kaunistelematon.
Yritin joskus lukea häneltä myös Kiinan viimeinen keisarinna
-romaanin (2013), joka kuitenkin jostain syystä jäi kesken
(muistaakseni). Ehkä Villijoutsenten innoittamana yritän vielä
joskus uudelleen.
Diktaattorin keittiömestari on hieman kevyempää luettavaa jo pituudensakin puolesta, mutta Fujimoto myös kirjoittaa positiiviseen ja jopa humoristiseen sävyyn vaikka puhuisi ahdistavista ja vaikeista aiheista. Ja tietyssä mielessä Fujimoton elämäkin oli helppoa. Sai elää pitkän ajan diktaattorin omassa hyvinvoinnin kuplassa minne tavallisen kansan pahoinvointi ei näkynyt, kun vertaa Jung Changin, hänen äidinsä ja isoäidinsä elämään johon kuului ensin naisen ala-arvoinen asema, sitten sotiminen ja jälkimmäisenä väkivaltaiset ilmiantokokoukset.
Molemmat
lukisin uudestaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti