Kuuntelen hiljaisuudessa rauhoittavasti hurisevaa jääkaappia. Sylissäni hurisee ja tuhisee kissa joka pari kertaa nuolaisee rannettani. Alkaa olla niin hämärä, että maailma (eli tässä tapauksessa olohuone) näyttää mustavalkoiselta. Hämäryydestä heijastuu TV:n ja muun elektroniikan punaisia virtavaloja. Tavallaan seesteinen olo. Vaikka viime päivät, viikot ja jopa kuukaudet ovat olleet hieman henkisesti kuin fyysisesti haastavia niin nyt on viimein rauha laskeutunut hetkeksi maahan.
Ihan itsekin yllättyin näitä kuvia selatessa miten paljon sitä lopulta toukokuussa kerkesi tekemään, muutakin kuin kuumeisesti odotella loman alkua. Ompelua, kirppislöytöjä, toimia apurina perunapellossa, festaroida työporukalla ja pari pientä ulkoilua kivoissa maisemissa. Nyt lomaa on mennyt noin viikko ja alan pikkuhiljaa päästä lomalaisen mielentilaan. Loppulomaksi suunnitelmissa olisi molempien vanhempien luona pyörähtäminen, seikkailu Etelä-Suomeen ja paljon neulomista ja pelaamista.
Onneksi vihdoin ja viimein ensi talvena minulla on myös talviloma niin seuraavaa lomaa ei tarvitse ihan vuotta odotella. Jospa se auttaisi edes hiukan siihen, ettei minulla joka kevät olisi pää ja kroppa solmussa kuormituksen kasaantuessa ja valon lisääntyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti