Viime kerrasta kun olen kirjoista täällä puhunut mitään taitaa olla pieni ikuisuus. Tuntuu, etten olisi tänä aikana kerennyt ollenkaan lukemaan, mutta alkoihan noita kerääntyä kun rupesin listaamaan luettuja kirjoja tähän postaukseen eri muistiinpanoistani. Suuri osa oli jonkin sortin self-help kirjoja joten säästän ne pari ei-self-help kirjaa seuraavaan kirjapostaukseen. Tämän aiheeseen liittymättömän kuvituskuvan jälkeen ajatukset kirjoista ja lopussa vielä pieni pätkä pohdiskelua vaikkei itse kirjamietteet kiinnostaisi.
Sylvia Löhken: Introt ja ekstrot - vastaparista voimapariksi. Tämä oli hyvä apu oman introverttiyden ymmärtämisessä. Ymmärsin, ettei introvertin tarvitse tarkoittaa samaa kuin olla huono sosiaalisissa tilanteissa. Ja ettei taukoamaton höpötyskään ole yhtä kuin hyvät sosiaaliset taidot.
Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen taidot. Ihan kätevä opas siihen mistä kaikesta ne hyvän mielen taidot oikein koostuukaan. Ylipäätään se, että hyvä mieli voi olla taito missä pystyy opettelemaan paremmaksi oli hyvä muistutus.
Marika Borg: Rakastu elämääsi - 7 viikon kiitollisuusohjelma. Ehkä hieman ylipirteä ja teennäinen. Näin olen muistiinpanoihini kirjoittanut, en kyllä muista yhtään sen tarkemmin perusteluja tai mitään muutakaan. Siitä huolimatta (ja jo ennen kirjan lukemista) on tullut opeteltua kiitollisuutta ja kyllähän se on auttanut elämässä eteenpäin (monen muun asian lisänä).
Henrik Fexeus, Catharina Enblad: Reload - Palaudu fiksusti, hallitse stressiä. Luin tämän juuri sellaiseen hetkeen kun oli paljon meneillään elämässä joten osui juuri oikeaan kohtaan. Toki vähän tunnollinen suorittaja minussa nosti päätään tämän kirjan myötä ja aloin jo hieman stressaamaan välillä miten palautuisin vapaa-ajallani mahdollisimman tehokkaasti.
Luultavasti vaikka lukisin sata positiivista psykologiaa käsittelevää kirjaa tai tekopirteää live-love-laugh self-help opasta niin kyllä se pieni kyynisyys ja pessimismi minussa on ja pysyy. Nautin itseironiasta ja sarkasmista. Kun vaan osaisi pitää itseironian kohtuudessa eikä käyttäisi sitä liikaa "haukun itseäni ennen kuin muut kerkeää" -mentaliteetillä. Ainakaan en anna pessimistisyyden ja kyynisyyden niin paljoa enää vaikuttaa tekemiini päätöksiin tai siihen minkälaisena elämän näen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti