Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut. Nostalginen, koska Agatha Christien tuttu tyyli jota on jo nuorempana lukenut. Hyvä, muttei loistava. Ei vastannut ehkä liiankin korkeisiin odotuksiini.
Dian Fossey: Sumuisten vuorten gorillat. Mukavan lämminhenkinen ja leppoisa lukukokemus Fosseysta ja hänen kenttätutkimustyöstään gorilloiden parissa Ruandan vuoristossa/metsissä.
Mia Heiskanen, Tarja Surakka: Ruohojumala. Luulin, että olisi ollut elämäkertamainen, mutta olikin hyvin opasmainen ohjekirja teini-ikäisen vanhemmalle huumeiden käytöstä ja niiden käytön tunnistamisesta. Kirjan kyllä sai luettua loppuun, mutta en selkeästi ollut kohderyhmää.
Xinran: Vaiennetut äänet, kiinalaisia naiskohtaloita. Koskettava. Jostain syystä Aasian historia aina kiinnostaa kovasti ja aasialaisten naisten elämät ja vaikeudet elämässä kouraisee jostain syvältä sielua.
--
Olisi kiva joskus kirjoittaa pitkästä aikaa vähän pidempiäkin mietteitä lukemistani kirjoista, mutta ei ole vain ollut fiilistä siihen. Joten odotellaan inspiraation paluuta ja tyydytään siihen asti näihin nopeisiin listoihin. Syksy on usein minulle inspiraation aikaa, eli toivoa on.
--
Olisi kiva joskus kirjoittaa pitkästä aikaa vähän pidempiäkin mietteitä lukemistani kirjoista, mutta ei ole vain ollut fiilistä siihen. Joten odotellaan inspiraation paluuta ja tyydytään siihen asti näihin nopeisiin listoihin. Syksy on usein minulle inspiraation aikaa, eli toivoa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti