Vuosi 2018

Vuodesta 2018 jäi sellainen kokonaiskuva, että olisi sitä voinut paremminkin mennä. Mutta paljon hyvääkin on vuodessa ollut, valmistuin keväällä, sain olla töissä, minusta tuli ensimmäistä kertaa täti, kihlauduttiin miehen kanssa, otin kolmannen tatuointini, näin Nightwishin Ilosaarirockissa, Amorphiksen Unholy Winter Festeillä, olen hieman lähentynyt tiettyjen ihmisten kanssa ja nähnyt kavereita ehkä hieman enemmän kuin yleensä. Silti suurta osaa vuodesta on varjostanut tietynlainen tyhjyyden tunne, stressi ja synkät ajatukset.

Vuoden loppuhuipennuksena toimi eilinen vuokranantajan puolelta tullut vuokrasopimuksen irtisanominen. Vaikka ensimmäisiä ajatuksia saattoi olla, että oliko tämän pakko tulla juuri tähän väliin niin osaan ajatella asiaa myös positiiviselta kannalta. Muuttamisessa on tosi moni asia perseestä niin sentään muuttaminen on siinä mielessä kivaa, että tietyllä tapaa se on aina yksi uusi alku. Olinhan jo pitkään selaillut "ihan huvikseen" myynnissä olevia taloja ja siinä sivussa vuokra-asuntoja. Olisin minä tässä silti vielä viihtynyt. Toisaalta odotan jopa hiukan innollakin, että pääsee jossain kohti taas miettimään järjestystä/sisustamaan uuteen kotiin. Kunhan vaan löytäisi sen asunnon ensin.

Aina olisi voinut mennä myös paskemmin.  Toinen puoli minusta manailee jo valmiiksi mitä kaikkea huonoa ensi vuonna voi sattua ja tapahtua, mutta toinen puoli taas haluaa uskoa, että kyllä elämä kantaa ja kaikki järjestyy.