Ihmisiä, kissoja ja lepatusta

Muutama sana muutamasta kirjasta, osa viisimiljoonaakaksikymmentäyksi.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Romaanissa kirjailija maksaa iäkkäälle Salme Malmikunnakselle 7000 € saadakseen kirjoittaa tämän elämästä kirjan. Ihmisen osa oli tutun Hotakaismaista tekstiä ja huumoria. Ihan ok, mutta paikoin kerronta oli tönkköä ja sekavaa (tai ehkä se olin vain  minä tönkkö ja sekava, tiedä siitä sitten). Sellainen olo jäi, että on sitä parempaakin tekstiä Hotakaiselta luettu.

Janna Satri: Sisäinen lepatus, herkän ihmisen tietokirja. Tämä ei ollut ensimmäinen kirja erityisherkkyydestä mitä luen, mutta vasta tämä kolahti ja kovaa. Pitäisi melkein ostaa omaan hyllyyn niin voisi aina milloin tahansa palata kirjaan uudestaan. Kirja antoi toivoa ja melkein jokaiselta sivulta löytyi jotain mihin samaistuin. Kirja oli kattava tietokirja pienessä paketissa minkä lisäksi sisälsi oivia neuvoja arjessa selviämiseen.

Torey Hayden: Sähkökissa. Ehkä tähän mennessä huonoin Haydenin kirja mitä olen lukenut. Terapeutti saa vastaanotolleen taantuneen yhdeksän vuotiaan pojan, lopulta terapeutin luona käy pojan äiti ja siskokin. Muuten olisin saattanut kirjasta pitää, mutta puolet kirjasta oli pojan äidin sepittämää fantasiamaailmaa (hyvää fantasiaa on vaikea kirjoittaa, Hayden ei sitä nähtävästi osaa).