"Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan. Tuli yö, pilvinen, mutta tyyni toukokuun yö. Korvessa huuteli huhkain käheällä äänellänsä, Ilvesjärvellä narisivat sorsat, ja tuolloin tällöin kuului kaukaa kontion terävä vihellys. Muutoin vallitsi luonnossa rauha ja syvä hiljaisuus. Mutta veljeksiä turvemajassa ei mielinyt käydä tervehtimään hienosiipinen Unonen. Äänettöminä, mutta kierrellen itsiänsä kyljeltä kyljelle, mietiskelivät he tämän maailman menoa ja elämämme muuttuvaisuutta."
Lainaus Seitsemän veljestä -klassikosta näin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Sattumalta minulla on tämä juuri luettavana, kohta puoleen väliin kerennyt lukea. Tähän mennessä voin sanoa, että aikalailla sellainen mitä olin kuvitellut. En mitenkään päättömästi ole rakastunut, mutta on sitä paljon huonompiakin kirjoja tullut luettua. Suomi vaan on niin kaunis kieli, Aleksis Kivikin sen osoittaa Seitsemän veljestä teoksellaan.
Pitääpä minunkin joskus lukea tuo.
VastaaPoistaKannattaa joo!
Poista